Tutkimus

Vuonna 1759 pohjalainen ylioppilas Johan Grundberg puolusti Turun Akatemiassa graduaalitutkielmaansa koivun ominaisuuksista ja hyödystä. Tässä Pehr Kalmin johdolla laaditussa esityksessä hän selostaa mm. visakoivun tuonaikaista käyttöä erilaisten tarve-esineiden raaka-aineina.(Kosonen 2004)  

1900-luvulla ensimmäinen suomalainen tutkija, joka kiinnitti huomiota visakoivuun, oli maisteri T.J. Hintikka, osin A.K. Cajanderin ajatusten innoittamana. Sittemmin hän piti aiheesta esitelmän vuonna 1916 Suomen metsätieteellisen Seuran kokouksessa. Ensimmäinen tieteellinen tutkimusraportti "Die Wisa-Krankheit der Birken in Finnland" ilmestyi samalta tekijältä saksankielisessä tieteellisessä sarjassa vuonna 1922. Varsinaisesti visakoivun tutkiminen ja kasvattaminen pääsi vauhtiin 1930-luvulla Metlassa, kun Olli Heikinheimo aloitti laajat "visataudin", kuten ilmiötä tuolloin kutsuttiin, perinnöllisyyttä valottavat kokeensa. Tuolloin saatiin todistettua, että visautuminen siirtyy siemenen välityksellä koivusukupolvesta toiseen. Kontrolloiduissa koeviljelmissä saatiin visautuneiden puiden osuus nousemaan yli 50 prosenttiin. Muita visatutkijoita ovat olleet mm. Saarnijoki, Sarvas, Saarnio, Raulo ja Etholén. Suomeksi ilmestyneestä visakirjallisuudesta on myös ilmestynyt Metlan julkaisema bibliografia (Etholén & Huuri 1982).

Suomen vanhin viljelty visakoivikko sijaitsee Padasjoella Vesijaon kylässä lähellä Metlan Romon toimipistettä. Evon metsäkoulun johtajana toiminut V. T. Aaltonen perusti visakon T.J. Hintikan ajatusten innoittamana. Lammin kunnassa sijaitsevan Vanhakartanon metsästä kerättiin vuonna 1920 luonnonvaraisista visakoivuista siemen, josta taimet kasvatettiin metsäkoulun taimitarhalla. Taimet istutettiin 1924 2 + 2 vuoden ikäisinä 1,25 m * 1,25 metrin välein juuri kaskena viljelylle alalle aivan koeaseman läheisyyteen. Viljelmän kehitys on kuitenkin ollut hidasta; luonnonvaraiset koivut ja kuuset olivat yhdessä vaiheessa tukahduttaa visakoivun taimet. Vesijaon metsikön perusteella ei voikaan tehdä kauaskantoisia päätöksiä visakoivun kehityksestä ja tuotoksesta. Parhaat Metlan visakoivikot sijaitsevat Punkaharjulla, Kerimäellä, Hauhon Vitsiälässä ja Aulangolla. Viljelykset ovat pääosin vuosilta 1932-1938. Visan kasvatuksen taloudellisuus- ja kannattavuuslaskelmat on tehty pääosin näiden metsiköiden tunnuslukujen perusteella.